Lisää aikaa pysähtymällä

Elämä on täynnä paradokseja. Tuntuu aivan itsestään selvältä, että kiirehtimällä saamme enemmän aikaan ja vielä lisää kiirehtimällä, aikaa riittää vielä enempään. Tätä itsestäänselvyyttä me myös elämässämme yleensä toteutamme. Tahti kiihtyy, mutta saammeko todella enemmän ja parempia tuloksia aikaan vai onko mahdollista, että tahdin kiihtyessä osumatarkkuus pienenee, tulosten laatu heikkenee ja määrä laskee. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että juuri näin siinä käy.

Pysähtyminen oman itsen äärelle kannattaa aina. Juuri silloin, kun juoksu on kiivaimmillaan, on hyvä pysähtyä ja ottaa hetken tila ja aika haltuun aisteja avaamalla. Mitä minussa juuri nyt tapahtuu, kuinka hengitykseni kulkee, millaisia kehollisia tuntemuksia ja emootioita minussa liikkuu? Mitä näen ja kuulen, maistan ja haistan. Näiden asioiden tiedostaminen on tietoista läsnäoloa. Ollessani tietoisesti läsnä tiedän aina, mitä minun kannattaa tehdä ja kuinka toimia. Tällöin käytän jokaisen hetken tarkoituksenmukaisella tavalla sen tehtävän hoitamiseen, johon elämä minua kunakin hetkenä kutsuu. On se sitten lepoa, lenkkeilyä tai työn tekemistä. Tämän kutsun voin siis kuulla vain pysähtymällä.

Mindfulnessin käsite tarkoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Tämä hyväksyntä ei tarkoita sitä, että jättää puuttumatta tai tekemättä tai pyrkimättä parempaan. Kirjassaan ”Elämää ei taistelua – hyväksyminen elämänasenteena” Anna Kåver kiteyttää hyväksymisen näin: ”Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että ihminen päättää nähdä, kokea ja sietää sekä sisäistä, että ulkoista todellisuutta pakenematta, välttelemättä, vääristämättä tai tuomitsematta sitä sekä toimia tämän todellisuuden pohjalta tarkoituksenmukaisesti (tehokkaasti) sekä omien arvojensa ja tavoitteidensa suuntaisesti.” Hyväksymisessä on siis kyse tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta ja toimimisesta siten, että paras mahdollinen saa tilaisuuden toteutua.

Luin Noah Levinen koskettavan kirjan Dharma Punx, jossa Levine kertoo omasta elämästään huumehelvetissä ja vankilakierteessä ja siitä kuinka hän vähitellen, yksi pieni hetki, sekunti, kerrallaan pääsi hengitystään tarkkailemalla kiinni hetken ihmeisiin ja lopulta ihmisarvoiseen elämään. Kirjan luettuani ajattelin, että jos huumehörhö voi parantua addiktiostaan hyväksyvän tietoisen läsnäolon kautta, myös meillä muilla, kiirehelvetissä elävillä, on mahdollisuus tervehtyä tämän voimallisen työkalun avulla.

3 kommenttia artikkeliin “Lisää aikaa pysähtymällä”
  1. avatar Anneli Oinonen sanoo:

    Hei Taina!

    Ennen vanhaan ihmiset elivät luonnon mukaan: auringon noustessa ryhdyttiin toimiin ja sen laskiessa mentiin nukkumaan. Sitten jossakin vaiheessa tuli kello mukaan arkeen. Ja siitä se sitten onkin jatkunut tuo ajan perässä juokseminen! Harva meistä nykyihmisistä ”uskaltaa” istahtaa vaikka työpöytänsä ääressä ja ajatella tarkemmin, miten asian voisi hoitaa… Luultaisiin pian ”tarpeettomaksi” ja potkaistaisiin pellolle.
    Mutta me kaikki tarvitsemme tasapainoa pystyäksemme löytämään omat kykymme ja voimavaramme ja voidaksemme paremmin. Ihminen ei ole robotti, vaan meidät on tarkoitettu huolehtimaan myös itsestämme. On hyvä muistaa tämä matikan sääntö: vuorokausi tulisi jakaa kolmeen osaan, kahdeksan tuntia unta, kahdeksan tuntia työtä ja kahdeksan tuntia ”omalle itselle” eli perheelle, harrastuksille ja omalle kasvulle!

    Pitäkää itsestänne huolta!
    Terveisin, Anneli

  2. avatar Taina Siukola sanoo:

    Kiitos Anneli hyvistä ajatuksista! Näin tomien elämä olisi varmasti parempaa, meille kaikille.
    T. Taina

  3. avatar Pirkko Ratinen sanoo:

    Hei Taina!
    Viisaita kirjoitat. Periaatteessa kaikki on yksinkertaista, mutta kuitenkin niin vaikeaa oikeassa elämässä. Kuulostaa houkuttavalta tuo tietoinen, hyväksyvä läsnäolo. Elämä on tässä ja nyt ja aina voi hengittää. Aloitan siitä. Terveisin Pirkko

Jätä kommentti

css.php