PERUNAA, PERUNAA! … ja kuorimista

Aivot ovat ihmeellinen kapistus. Otan yhden sanan, vaikkapa sanan peruna, ja mieleeni alkaa tulvia monenlaisia tähän sanaan liittyviä ajatuksia, mielikuvia, kokemuksia jne. Kaikilla näillä mieleeni tulvivilla asioilla on aivoissani yhteys toisiinsa tämän sanan tai käsitteen, ”peruna”, kautta.

Ollessani lapsi asuin kerrostalossa Helsingin Roihuvuoressa. Muistan kuinka syksyisin (tämä tapahtui varmasti joskus 1960-luvun alkupuolella) pihaan tuli perunanviljelijä hevoskärryineen. Hän pysähtyi jokaisen rappukäytävän eteen ja kajautti rappuun kuuluvalla äänellä ”PERUNAA, PERUNAA!”. Niinpä sitten asunnoista kiirehti ihmisiä ostamaan isoja säkillisiä perunoita tulevan talven varalle. Huomaan nyt, kuinka aivoissani alkaa tapahtua ja uusia yhteyksiä aivosolujen välille alkaa syntyä. Näiden uusien yhteyksien avulla oivallan mm. että ”tämähän on ollut sitä nykyään paljon kaivattua lähiruokaa” ja, että ”tämän voi ajatella olevan myös jonkinlainen jäätelöauton esiaste” ja ”voisiko tällä menetelmällä nykyäänkin tarjota lähiruokaa kaupunkiasujaimistolle”.

Perunasta minulle tulevat mieleen myös ruokavaliot (mm. vähähiilihydraattinen) ja keskustelu eri hiilihydraattien vaikutuksesta verensokeritasoon (glykeeminen indeksi/kuorma). Nämä ajatukset liittyvät minun mielessäni läheisesti edelliseen työpaikkaani, jossa, matkasaarnasin mm. näistä asioista. En ota tässä sen kummemmin kantaa perunan terveellisyyteen, mutta tähän liittyvää aineistoa tuntuu löytyvän aivoistani vaikka millä mitalla.
Perunoiden kuorimista
Seuraavaksi mieleeni pöllähtää perunoiden kuorimista kohtaan aiemmin tuntemani vastenmielisyys. En ole koskaan ollut mikään kokki ja ruokaa olen laittanut lähinnä olosuhteiden pakosta. Perunoiden kuoriminen on ollut minulle erityisen vastenmielinen askare. Onneksi olen tähän ikään mennessä 1) oppinut delegoimaan 2) käyttämään puolivalmisteita 3) ymmärtänyt, että perunat voi keittää myös kuorineen (tämä saattaa jopa olla perunan vitamiinien säilymisen kannalta suositeltava vaihtoehto). Mutta näistä (pakenemis)vaihtoehdoista huolimatta olen myös alkanut tutkia kokemusta, jonka perunoiden kuoriminen minussa tuottaa. Nykyään saatan kuoria perunoita jopa mielelläni (sanan molemmissa merkityksissä). Otan perunat esiin, kaadan ne tiskipöydän lavuaariin, laitan veden hiljaisesti valumaan, otan kuorimaveitsen ja perunan käteeni ja sitten fiilistelen. Kuuntelen valuvan veden ääntä, tunnustelen miltä peruna tuntuu vasemmassa kädessäni ja miltä kuorimaveitsi oikeassa. Tarkastelen perunoiden kuorien ja sisustan värisävyjä. Tunnustelen miltä lattia tuntuu jalkapohjiani vasten, tiskipöydän reuna vatsaani vasten, vesi käsilläni jne. Yhtäkkiä perunoiden kuorimisesta onkin tullut mahtava, nautinnollinen seikkailu aistien maailmaan.

Tätä samaa ideaa olen kokeillut monenlaisiin askareisiin, pakollisiin ja vapaaehtoisiin, ja aina kokemus on ollut yhtä säväyttävä. Suosittelen!

Jätä kommentti

css.php