Elämän helminauha

Luin internetin alkuaikoina, varmaankin joskus 1990-luvulla, netistä jonkun minulle tuntemattomaksi jääneen henkilön sivuilta, että ”elämä on toisiaan seuraavien NYT-hetkien katkeamaton ketju”. Tämä ajatus jäi minulle lähtemättömästi mieleen ja aina sen muistaessani olen mieltänyt elämän hohtavaksi, mittaamattoman arvokkaaksi helminauhaksi. Aivan liian usein tämä elämän NYT-hetkien arvo on kuitenkin hautautunut arjen kiireen, paikasta toiseen rynnimisen sekä muka-tärkeiden asioiden ajattelemisen ja suorittamisen alle ja hetkien ainutlaatuisuus on jäänyt oivaltamatta.

Jon Kabat-Zinn on yhdysvaltalainen lääketieteen emeritusprofessori. Hän on perustanut stressiklinikan ja tietoisuustaitokeskuksen Massachusettsin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kabat-Zinn opettaa tietoisuustaitomietiskelyä (Mindfulness) stressin, ahdistuksen, kivun ja sairauksien helpottamiseksi. Mindfulnessin – tietoisen hyväksyvän läsnäolon – menetelmät alkavat olla yhä laajemmin tunnettuja myös Suomessa. Jos Mindfulness olisi kuvattavissa yhdellä sanalla, käyttäisin termiä ”pysähtyminen”.  Mindfulness on pysähtymistä ja hiljentymistä kuuntelemaan, katselemaan ja tunnustelemaan omien aistieni minulle välittämiä viestejä ympäristöstäni, mielestäni ja kehostani sellaisina kuin ne minulle sinä pysähtymisen hetkenä avautuvat. Pysähtyessäni tietoiseen läsnäoloon otan helmen kerrallaan tarkastelun kohteeksi ja koen sen ominaisuuksia tietoisena tässä ja nyt.

Mindfulness on siitä metkaa, että sitä voi harjoitella ja harjoittaa milloin ja missä vain. Kaikkein parhaita ovat tilanteet, joissa odotan jotain esim. liikennevalot, kassajono, junassa istuminen jne. Pysähtyessäni harjoittamaan Mindfulnessia

kiinnitän yleensä aluksi huomioni siihen kuinka hengitykseni kulkee sisään ja ulos
toisessa vaiheessa alan aisti kerrallaan tarkkailla itseäni ja ympäristöäni
olen pelkkänä silmänä
pelkkänä korvana
pelkkänä hajuaistina
pelkkänä makuaistina
ja pelkkänä tuntoaistina.

Tämä tarkkailuharjoitus voi kestää minuutin tai aivan niin pitkään kuin haluan. Usein käytän menetelmää, jossa valitsen tarkkailun kohteeksi vuorotellen kolme näkö-, kuulo-, haju- jne. aistimusta. Silloin kun aikaa on vähemmän, otan tarkasteluun vain yhden kunkin aistin välittämän havainnon.

Lopuksi katselen vielä hetken ajatuksiani ja annan niiden kulkea poutapilvien lailla mieleni taivaalla.

Hyvin usein yllä kuvaamani harjoitus jää kesken. Liikennevalot vaihtuvat, tulee minun vuoroni olla palveltavana kassalla jne. Se ei kuitenkaan haittaa, olen kuitenkin ollut ainakin hetken tietoinen siitä, mitä minulle ja maailmalle kuuluu.
Läsnäolon lahja on meillä kaikilla. On meistä itsestämme kiinni käytämmekö sitä.

Taina Siukola

4 kommenttia artikkeliin “Elämän helminauha”
  1. avatar Anne Suomi sanoo:

    Kiitos Taina,

    tämän yksinkertaisen ja konkreettisen tarkkailuharjoituksen jakamisesta. Se lähtee nyt heti harjoiteltavaksi. Osittain ja omalla tavallani olen tietoisuustaitoja sisäistänytkin,mutta nämä lauseet ja ajatukset olivat itselleni aivan uusia. Jään odottamaan lisää…

    Anne

  2. avatar Anne Talvitie sanoo:

    Kiitos Taina!
    On muuten arkisen erikoinen kokemus kun keskittyy kävelemiseen -sitä kun yleensä vaan lampsii menemään. Miltähän tuntuisi kun seuraavan kerran pysähtyy pankkikortilla maksamiseen tiedostaen mitä tekee?!

  3. Hienoa Taina! Annoit heti ensimmäisessä postauksessasi meille lukijoille arvokkaan neuvon. Tätä blogit voivat parhaimmillaan olla, oman kokemuksen ja tiedon jakamista.
    Jatka samalla linjalla.

    Inkeri Valtonen

  4. avatar Taina Siukola sanoo:

    Kiitos kommenteista ja kannustuksesta, jatkoa seuraa!

Jätä kommentti

css.php